Ensimmäisessä postauksessamme voisimme hieman avata, keitä täällä kirjoittelee.
Itsehän olen se minimaalisessa vuokra-asunnossa majaileva J. Elämässäni on tapahtunut
viime aikoina paljon uutta. On uusi yritys ja on uusi poikaystävä. En tiedä kummasta olisin
enemmän innoissani! Mutta ehkä kuitenkin voiton vie tuo hurmaavat hymykuopat omaava
herra ihminen. Hänen kanssaan vietetystä ajasta kun ei tarvitse jatkuvasti raportoida muille,
eikä yhdessä vietetettyjen lounaiden kuittilappusia tarvitse kuljettaa hikiotsalla kolmannelle
osapuolelle. En myöskään usko, että verokarhu kovin helposti on häntä minulta oven takana
pois vaatimassa.
N on ollut elämässäni aina. Pieninä leikimme lähes joka viikonloppu yhdessä, vaikka asuimme
silloinkin eri kaupungeissa. N tietää likaisimmat salaisuuteni ja on nähnyt suurimmat luurankoni.
Riitaa meillä on harvoin. Mutta mikäli niin surkeasti pääsee käymään, että riitaa syntyy, koskee
se yleensä sitä, että kumpi kantaa radion "häntää" (johtoa) ja kumpi radiota.
Toivon, ettei suurempia yhteenottoja koskaan tulekaan.
Asumme noin reilun sadan kilometrin päässä toisistamme ja usein yhteydenpito jää. Vaikkakin silloin,
kun taas näemme, tuntuu kuin emme olisi päivääkään erossa olleetkaan. Tämän vuoksi ajattelimme
alkaa kertoilla elämästämme blogin muodossa. Ja jos ulkopuoliset kuulevat elämäntilanteistamme,
tai mistä arkemme koostuvat, eivät he ehkä uskoisi meidän olevan niin hyviä ystäviä keskenämme.
Mutta kyllä, on aivan mahdollista olla ylimpiä ystäviä, vaikka toisella olisi muutama vekara jaloissaan
ja toisella rumat tapetit vuokrayksiössä.
Minulla tosiaan ON maailman rumimmat tapetit yksiössäni. Mutta onneksi vain yhdellä seinällä, ja jos
tarpeeksi usein katselee toiseen suuntaan, ei ne enää niin paljoa häiritse. Ehkä vielä jonain päivänä
saan ne vaihdettua, ehkä. Onhan tässä jo niitä yli vuosi katseltukin. Ennen nykyistä poikaystävääni, kun
toin herrasväkeä asuntooni, piti aina ristiä kätensä ja rukoilla, ettei seuralainen järkyty ja juokse karkuun.
Niin hirveä se seinä on. Nykyinenkin poikaystäväni inhoaa seinää kovasti, sanonut että jos ikinä
muutamme saman katon alle, minä en saa päättää tapeteista.
Vaikka en edes itse ole tapettia tuohon valinnut! Mokomakin..
Ehkä "ilahdutan" teitä jonain päivänä kuvalla tuosta karmivasta tapetista, mutta nyt kahvihammastani
kolottaa aivan liikaa.
Olenhan juonut vasta neljä kupillista.
